Miksi Alku-ruokavalio on niin toimiva painonhallintaan?
Meillä on tunnetusti äärimmäisen joustava ruokavalio. Tämä tarkoittaa sitä, että samaa ohjetta voi toteuttaa monella eri tavalla sen mukaan, mikä itselle tuntuu sopivimmalta.
Yksi haluaa mennä 100% tiukasti, mikä on varsin hyvä (ja nälätön!) vaihtoehto sekin, kun taas toiselle jo pelkkä ajatus ruokien punnitsemisesta aiheuttaa ahdistusta. Hyvä ohje taipuu kuitenkin moneen, koska emmehän me voi ajatella, että kaikki olisivat samanlaisia, samanlaisilla mielihaluilla ja tavoitteilla varustettuja Canon-kopioita.
Yleisin tavoite tuntuu olevan 10 kilon painonpudotus, mikä on oikeastaan aika helppoakin saavuttaa. Osin siksi, että paino putoaa etenkin aluksi aika nopeasti, ja sen myötä noin kilo viikossa (0,5-1 kg / vko) on aluksi monelle helppo ja varsin luonteva pudotustahti. Tämä riippuu toki ehdottomasti lähtötilanteesta ja siitä, miten iso muutos ruokavaliossa on entiseen verrattuna. Jos pudotettavaa on paljon, niin tokihan se myös putoaa sieltä nopeammin. 🙂
Silti ohje ei missään kohtaa ole liian radikaali – tai sellainen 1200 kalorin hermojenmenetysdieetti, vaan perustuu fiksuun lautasmalliin ja aterioiden oikeaoppiseen koostamiseen. Alku-valmennus ja ruokavalio on sellainen, jota rohkenen hyvillä mielin suositella – jo viidettä vuotta muuten mennään!
Valitusta linjasta (tiukka vai rento ruokavalio) riippuu tietysti myös tulosten nopeus, eli mitä tiukemmin jaksaa mennä, niin sitä nopeammin tulokset näkyvät. Toki tuo 10 kiloa muutamassa kuukaudessa kuulostaa paljolta ja onkin sitä, mutta ei silti suinkaan mahdoton. Hyvin usein paino putoaa nopeasti nimenomaan alussa, hidastuen toki aikanaan, ja se on varsin luonnollista.
Tulosten pysyvyys riippuu sitten siitä, että miten jaksaa noudattaa ohjetta jatkossakin, eli jos meinaa keikkua koko kesän Weberin vieressä 😀 niin voinemme yhteistuumin olettaa, että pudotetut kilot heilahtavat takaisin vyötäisille kyllä yhtä nopeasti kuin lähtivätkin.
Mutta juuri siksi ohjeemme ei ole pikadieetti, vaan sellainen, josta saa ne pysyvät opit ja pysyvät hyödyt.
Alkuvaiheen innostuksen (eli kuherruskuukauden) jälkeen tulee useimmiten pieni motivaation notkahdus, jolloin vanhat syömistavat ja tottumukset alkavat puskea esiin. Siinä kohtaa vaaditaan hieman sinnikkyyttä, ettei kuitenkaan päästäisi herkkuhimoja aivan valloilleen. Tähän meillä on ratkaisuja ja työkaluja: itsetuntemus kaiken ytimessä. Ruokavalio ei siis ole kaikki kaikessa, vaan paljon tapahtuu myös lautasen ulkopuolella. Syömisessähän on lopulta aika vähän kyse siitä itse ruoasta, tiedättekö?
Kun tunnet itsesi ja tiedät omat sudenkuoppasi, voit hiljalleen alkaa muuttaa niitä. Ihan pelkkä ruokavalion noudattaminen ei siis aina riitä, vaan jossain kohtaa täytyy tehdä myös sitä ikävää ajatustyötä ja kohdata omat heikkoudet. 🙂 Se silti kannattaa, koska vain sitä kautta voi saavuttaa pysyviä tuloksia.