Emma, -29 kg. Pariskunta -74 kg!

Emma, yhdessä miehensä kanssa, on pudottanut valtavan määrän painoa. Kysyimme, miten se tehdään ja miltä se mahtaa tuntua. Ei edes kovin vaikeaa! 🙂

unnamed copy 3

________________________________________________________________________


“Aloitin elokuun 2014 lopussa. Lähtöpaino oli 112,4 kg, pituus 177 cm. Painon tosin uskalsin ottaa vasta ehkä viikon, puolentoista jälkeen – en ollut käynyt vaa’alla vuosiin ja pelkäsin lukeman näyttävän vielä enemmän.

Ajattelin että jos ei muuta, niin pidän kuuden viikon maksetun karkkilakon, mikä varmasti olisi tehnyt sekin hyvää.

Painoa on lähtenyt tasaisella hiipuvaksi tahdilla. Mutta koko ajan lähtee! Ensimmäiset 15 kg lähti jouluun mennessä, kesään mennessä 20 kg ja sen jälkeen se 9 kg. Mutta jos on ollut vaikkapa matka, vähän raskaampi viikonloppu tai jotain vastaavaa takana, en stressaa painosta tai kirjaa sitä ylös.

Eroon migreenistä

Mielekästä Alussa on ollut tasaiset ateriakoot ja tasainen, selkeä ateriarytmi. Kärsin migreenistä ja tällaista ateriarytmiä noudattamalla olen päässyt kohtauksista pitkälti eroon, hormonaalista migreeniä lukuunottamatta. Ja kasvisten ja vihannesten määrä! Ihanaa! Hankalaa on ehkä ollut maidottomuus ja sitä olenkin noudattanut soveltuvin osin. Myös kolesteroli on laskenut viitearvoihin!

Vaikeaa? Tässä ei mikään! Tai siis eihän mikään ole aina helppoa tai mukavaa ja välillä ”laihduttaminen” pännii aivan älyttömästi. Sitten usein otan pari päivää vähän rennommin ja johan sen jälkeen porkkanaraaste taas houkuttelee. 🙂 

Hämmennyn usein kun minua onnitellaan, ”tohon ei moni pystyisi”, ja mä mietin että aivan varmasti pystyisi… Tää on ollut oikeasti aika helppoa ja mukavaa. Ei mua kukaan tähän pakota.

Onhan 29 kg aivan hurja määrä, mutta olen itsekin tosi yllättynyt. Kuuden viikon karkkilakolla on yllättäviä vaikutuksia. 😉 

Muuttuminen tuntuu hurjalta. En tunnista aina itseäni peilistä ja kaveritkaan ei aina tunnista tauon jälkeen. Vaatekaappi menee koko ajan uusiksi – kalliiksi tulee!

Pää ei pysy kehon mukana – olen edelleen omasta mielestäni ”tosi iso”, eikä musta hentoista saisi vaikka painoa lähtisi paljonkin. Mutta tässä on aikaa päälle tulla mukaan. Koko elämä!

Olen edelleen aivan yhtä hömelö, neuroottinen, hyvästä ruoasta ja juomasta nauttiva ihminen kuin ennenkin. Mutta ehkä tän myötä olen löytänyt itsestäni myös sellaisia voimia joita en tiennyt pitäväni hallussa! Olen löytänyt selkärankani, en olekaan ihan pelkkä nautinnonhaluinen hedonisti.

Mä en ajattele että pään pitää jotenkin ”kestää”. Mä voin ottaa herkkua tai olla ottamatta. Mitä pidempään olen harjoitellut ottamatta olemista, sen helpompaa se on. Välillä on elämäntilanteita joissa on helpoin ja siinä tilanteessa paras vaihtoehto mennä kotiin mäkkärin autokaistan kautta, mutta so what? Tää on vain elämää! En ole rajoittanut itseäni kauheasti, käyn syömässä samaa lounasruokaa kuin työkaveritkin ja juuri viikonlopun ajan söin polttareissa vegaaniruokaa leipää säästelemättä. Tänään smoothie maistui aamulla superhyvältä!

Kannustan siihen, että tekee asioista itselleen helppoja. Jos jokin juttu tai metodi tuntuu vaikealta ja aiheuttaa stressiä, älä tee niin! Jokaiselle löytyy varmasti oma hyvä ruokavalio ja balanssi.

Yksi ratkaiseva tekijä mulle: mun rakas, ihana mieheni! Hän on itse laihduttanut 30 kg ja nyt on ollut mukana ruokavaliomuutoksessa ja pudottanut lisää. Yhteensä meillä on lähtenyt kiloja siis 74 kg… Huh! Mies pitää mua kurissa ja nuhteessa tarvittaessa, ja on itse esimerkillään ihan huikea motivaattori.

Painon tippuminen ja tulokset motivoi! Että yes I can!

Toki painonpudotus on ollut tietyllä tapaa voimauttava kokemus ja olen sen myötä löytänyt itsestäni ihan uusia puolia (eikä ne kaikki ole välttämättä positiivisia!).” – Emma

________________________________________________________________________